Digitaalisen sisällön hauraus: Onko tietojen säilyttäminen edes mahdollista nykyään?

• Kirjoittaja:
• tekijän nimi

  Quantumrun Foresight
• Marraskuussa 9, 2021

Vaikka digitaaliaika on täynnä mahdollisuuksia, se asettaa merkittäviä haasteita, kuten digitaalisen sisällön säilyttämisen ja turvallisuuden. Teknologian jatkuva kehitys, alikehittyneet tiedonhallintaprotokollat ​​ja digitaalisten tiedostojen alttius korruptiolle edellyttävät yhteistä vastausta kaikilta yhteiskunnan sektoreilta. Strategiset yhteistyöt ja jatkuvat teknologiset parannukset digitaalisen sisällön hallinnassa puolestaan ​​voivat edistää talouskasvua, kehittää työvoimaa ja edistää kestävää teknologian kehitystä.

Digitaalisen sisällön haurauden konteksti

Tietojen aikakauden nousu on asettanut meille ainutlaatuisia haasteita, joita ei osattu kuvitella muutama vuosikymmen sitten. Esimerkiksi pilvipohjaisissa tallennusjärjestelmissä käytettävien laitteistojen, ohjelmistojen ja koodauskielten jatkuva kehitys muodostaa merkittävän esteen. Näiden teknologioiden muuttuessa riski vanhentuneiden järjestelmien yhteensopimattomiksi tai jopa lakkaa toimimasta kasvaa, mikä vaarantaa niihin tallennettujen tietojen turvallisuuden ja saavutettavuuden. 

Lisäksi protokollat ​​olemassa oleviin tietokantoihin tallennettujen valtavien tietomäärien käsittelemiseksi, indeksoimiseksi ja dokumentoimiseksi ovat vielä lapsenkengissään, mikä herättää keskeisiä kysymyksiä tietojen valinnasta ja varmuuskopioinnin priorisoinnista. Millaisia ​​tietoja priorisoimme tallennusta varten? Mitä kriteerejä meidän tulisi käyttää määrittäessämme, millä tiedoilla on historiallista, tiedettä tai kulttuurista arvoa? Korkean profiilin esimerkki tästä haasteesta on Congressin kirjaston Twitter-arkisto, vuonna 2010 käynnistetty aloite kaikkien julkisten twiittien arkistointia varten. Projekti päättyi vuonna 2017, koska twiittien määrä lisääntyi jatkuvasti ja tällaisten tietojen hallinta ja saattaminen saataville oli vaikeaa.

Vaikka digitaalinen data ei kohtaa kirjoille tai muille fyysisille tietovälineille ominaisia ​​fyysisiä heikkenemisongelmia, se sisältää omat haavoittuvuutensa. Yksittäinen vioittunut tiedosto tai epävakaa verkkoyhteys voi poistaa digitaalisen sisällön hetkessä, mikä korostaa verkkotietovarastomme haurautta. Vuoden 2020 Garmin Ransomware -hyökkäys on jyrkkä muistutus tästä haavoittuvuudesta, jossa yksi kyberhyökkäys häiritsi yrityksen toimintaa maailmanlaajuisesti ja vaikutti miljooniin käyttäjiin.

Häiritsevä vaikutus

Pitkällä aikavälillä kirjastojen, tietovarastojen ja organisaatioiden, kuten Yhdistyneiden kansakuntien koulutus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (UNESCO) toimenpiteillä digitaalisen tiedon säilyttämisen tehostamiseksi, voi olla syvällisiä seurauksia. Yhteistyö näiden yksiköiden välillä voisi johtaa kestävämpien varmuuskopiointijärjestelmien luomiseen, jotka tarjoavat turvan maailman kertyneelle digitaaliselle tiedolle. Kun tällaiset järjestelmät paranevat ja yleistyvät, tämä voi tarkoittaa, että tärkeät tiedot ovat edelleen saatavilla teknisistä vioista tai järjestelmävioista huolimatta. Google Arts & Culture -projekti, joka aloitettiin vuonna 2011 ja jatkuu edelleen, osoittaa tällaista yhteistyötä, jossa digitaalista teknologiaa käytetään säilyttämään ja tuomaan saataville valtavia määriä taidetta ja kulttuuria maailmanlaajuisesti, mikä tehokkaasti suojaa ihmiskunnan kulttuuriperintöä tulevaisuuden kannalta.

Samaan aikaan pilvipohjaisiin järjestelmiin liittyvien kyberturvallisuusriskien torjuntaan keskittyminen on olennaisen tärkeää yleisön luottamuksen ylläpitämiseksi ja tallennettujen tietojen eheyden varmistamiseksi. Kyberturvallisuuden jatkuva kehitys voi johtaa turvallisemman pilviinfrastruktuurin kehittämiseen, vähentää tietomurtojen riskiä ja lisätä luottamusta digitaalisiin järjestelmiin. Esimerkki tästä on Yhdysvaltain hallituksen Quantum Computing Cybersecurity Preparedness Act, joka edellyttää virastojen siirtymistä järjestelmiin, jotka vastustavat tehokkaimpiakin kvanttilaskentahyökkäyksiä.

Lisäksi digitaalisten infrastruktuurien jatkuvilla päivityksillä ja parannuksilla on turvallisuuden ulkopuolisia seurauksia. Ne voivat vaikuttaa laillisiin maisemiin, erityisesti immateriaalioikeuksiin ja tietosuojaan liittyen. Tämä kehitys saattaa edellyttää muutoksia olemassa oleviin lainsäädäntöpuitteisiin tai kokonaan uusien lakien kehittämiseen, mikä vaikuttaisi sekä yksityiseen että julkiseen sektoriin.

Digitaalisen sisällön haurauden vaikutukset

Digitaalisen sisällön haurauden laajempia seurauksia voivat olla:

• Hallitukset investoivat voimakkaasti pilvijärjestelmiin, mukaan lukien IT-ammattilaisten palkkaaminen julkisten tietojen turvaamiseksi.
• Kirjastot, jotka ylläpitävät vanhoja käsikirjoituksia ja esineitä, jotka investoivat teknologioihin, jotka mahdollistaisivat online-varmuuskopion.
• Kyberturvallisuuden tarjoajat päivittävät jatkuvasti tuotteitaan yhä monimutkaisempia hakkerointihyökkäyksiä vastaan.
• Pankit ja muut tietoherkät organisaatiot, joiden on varmistettava tietojen tarkkuus ja palautettavuus, kohtaavat kehittyneempiä kyberhyökkäyksiä.
• Lisääntynyt kiinnostus digitaalista säilyttämistä kohtaan lisää investointeja teknologiakoulutukseen, mikä johtaa ammattitaitoiseen työvoimaan, joka on valmis vastaamaan tuleviin digitaalisiin haasteisiin.
• Tarve tasapainottaa tietojen säilyttäminen ympäristön kestävyyden kanssa, mikä edistää energiatehokkaiden tiedontallennustekniikoiden innovointia, mikä osaltaan vähentää hiilidioksidipäästöjä IT-alalla.
• Kriittisen tiedon laajalle levinnyt menetys ajan myötä, mikä johtaa merkittäviin aukkoihin kollektiivisessa historiallisessa, kulttuurisessa ja tieteellisessä tiedossamme.
• Digitaalisen sisällön katoamisen tai manipuloinnin mahdollisuus edistää epäluottamusta verkkotietolähteitä kohtaan, mikä vaikuttaa poliittiseen keskusteluun ja yleisen mielipiteen muodostumiseen.

Pohdittavia kysymyksiä

• Onko mielestäsi tärkeää säilyttää sivilisaatiomme olennaisten tietojen online-arkisto? Miksi tai miksi ei?
• Miten varmistat, että henkilökohtainen digitaalinen sisältösi säilyy?