Vaalikollegio: Onko sillä mahdollisuuksia tulevaisuudelle?

Yhdysvaltain presidentinvaalit järjestetään joka neljäs vuosi. Ongelmat, joita yleisöllä on vaalikollegion kanssa, edustavat paljon muutakin – se voi vaikuttaa äänestysprosenttiin, äänestäjien luottamukseen hallitukseen ja äänestäjien uskoon maansa tulevaisuuteen. 

Amerikka on käyttänyt vaalijärjestelmää keinona valita presidenttinsä vuosisatojen ajan, joten miksi viime aikoina on niin paljon melua tätä tuttua järjestelmää vastaan? Donald Trump on jo varmistanut presidenttikauden seuraaville neljälle vuodelle, mutta äkillinen kohu on haastanut hänet valinneen järjestelmän, samoin kuin muutkin presidenttiehdokkaat aiemmin. Miksi amerikkalaiset äänestäjät puhuvat loputtomasti sen käyttämästä vaalikorkeakoulusta eroon pääsemisestä, ja voiko tämä uhma saada aikaan muutoksen tulevia vaaleja varten?

Seuraavat presidentinvaalit järjestetään vasta marraskuussa 2020. Tämä on suhteellisen pitkä aika kansalaisille ja poliitikoille, jotka taistelevat vaalikollegion kumoamisesta. Äänestäjien ponnistelut ja askeleet kapinoidakseen tätä politiikkaa vastaan ​​alkavat nyt, ja ne vaikuttavat poliittiseen maailmaan seuraaviin vaaleihin vuonna 2020 ja sen jälkeenkin.

Miten vaalikollegio toimii

Vaalikollegiossa jokaiselle osavaltiolle määrätään oma oma valittajien äänimäärä, joka määräytyy osavaltion väestömäärän mukaan. Tämän ansiosta pienillä osavaltioilla, esimerkiksi Havaijilla, jossa on 4 valitsijaääntä, on huomattavasti vähemmän ääniä kuin osavaltioilla, joissa on suuri väestö, kuten Kaliforniassa 55 äänellä.

Jokainen puolue valitsee äänestäjät tai vaaliedustajat ennen äänestykseen osallistumista. Kun äänestäjät pääsevät vaaleihin, he valitsevat ehdokkaan, jota he haluavat äänestäjien äänestävän osavaltionsa puolesta.

Tämän järjestelmän monimutkaisuus yksinään riittää estämään äänestäjiä tukemasta sitä kiihkeästi. Sitä on vaikea hahmottaa, ja monille äänestäjien on vielä vaikeampaa hyväksyä, että he eivät äänestä suoraan ehdokkaitaan. 

Sorron tunteita

Kun nurmikkokyltit ja televisiosta kuultu kannustavat kansalaisia ​​äänestämään, nämä äänestäjät ovat ehdollisia uskomaan, että heidän arvonsa ovat tärkeitä ja kyselyt tarvitsevat heidän mielipiteitään ehdokaspäätöksen tekemiseen. Kun äänestäjät valitsevat ketä he aikovat tukea, he toivovat, että mainittu ehdokas voi täyttää heidän poliittiset toiveensa ja auttaa heidän tulevaisuudentoiveitaan toteutumaan. 

Kun vaalilautakunta katsoo voittajaksi ehdokkaan, joka ei saanut enemmistöä kansanäänestyksestä, äänestäjät kokevat äänensä mitätöityiksi ja pitävät vaalikollegiota ei-toivottavana tapana valita presidentti. Äänestäjät ovat taipuvaisia ​​ajattelemaan, että vaalikollegion sisäiset mekanismit määräävät presidentin, eivät sitoutuneiden äänestäjien mielipiteet.

Marraskuun 2016 presidentinvaalien kiistanalainen tulos heijastaa tätä mallia. Vaikka Donald Trump sai 631,000 XNUMX ääntä vähemmän kuin Clinton, hän onnistui varmistamaan presidentin paikan, sillä hän sai enemmistön valittajien äänistä. 

Aiemmat tapahtumat

Marraskuu 2016 eivät olleet ensimmäiset Yhdysvaltain vaalit, joissa valittu presidentti ei saanut enemmistöä sekä valittajien että kansanäänistä. Se tapahtui kolme kertaa 1800-luvulla, mutta viime aikoina marraskuussa 2000 oli myös kiistavaalit, kun George W. Bush varmisti vaalit useammalla valitsijaäänellä, mutta hänen vastustajansa Al Gore voitti kansanäänestyksen.

Monille äänestäjille marraskuun 2016 vaalit toistavat itseään, koska toimenpiteitä ei ollut ryhdytty estämään sitä, mitä Bush-Goren vaaleissa tapahtui toistumasta. Monet alkoivat tuntea olevansa tehottomia kykyään äänestää ja epäillä, oliko heidän äänillään huomattava vaikutus presidentin päätökseen. Sen sijaan tämä tulos sai yleisön pohtimaan uutta strategiaa äänestää tulevista presidenteistä. 

Monet amerikkalaiset haluavat nyt saada aikaan pysyvämmän muutoksen siihen, miten maa äänestää presidentiksi, mikä vähentää todennäköisyyttä, että tämä toistuisi tulevaisuudessa. Vaikka mitään tarkistuksia ei ole onnistuttu hyväksymään ja toteuttamaan, äänestäjät osoittavat sinnikkyyttä ajaessaan muutosta ennen seuraavia presidentinvaaleja vuonna 2020.

Haasteita järjestelmälle

Vaalikollegio on ollut pelissä perustuslaillisesta valmistelukunnasta lähtien. Koska järjestelmä otettiin käyttöön perustuslain muutoksella, vaalikollegion muuttamiseksi tai lakkauttamiseksi olisi hyväksyttävä toinen muutos. Muutoksen hyväksyminen, muuttaminen tai mitätöiminen voi olla työläs prosessi, koska se perustuu presidentin ja kongressin väliseen yhteistyöhön.

Kongressin jäsenet ovat jo yrittäneet johtaa muutosta äänestysjärjestelmään. Edustaja Steve Cohen (D-TN) kehotti, että kansanäänestys on vahvempi tapa varmistaa, että yksilöille taataan yksittäiset äänet edustaakseen heitä. "Vaalikollegio on vanhentunut järjestelmä, joka perustettiin estämään kansalaisia ​​valitsemasta suoraan kansakuntamme presidenttiä, mutta tämä käsitys on kuitenkin ristiriidassa demokratiakäsityksemme kanssa.".

Senaattori Barbara Boxer (D-CA) on jopa ehdottanut lainsäädäntöä kansanäänestyksen saamiseksi vaalitulosten määrittämiseksi Electoral Collegessa, huomauttaen, että "Tämä on ainoa toimisto maassa, jossa voi saada enemmän ääniä ja silti menettää presidentin viran. Vaalikollegio on vanhentunut, epädemokraattinen järjestelmä, joka ei heijasta nykyaikaista yhteiskuntaamme ja sen on muututtava välittömästi."

Äänestäjät tuntevat samoin. Gallup.com-sivustolla tehty kysely osoittaa, kuinka kuusi kymmenestä amerikkalaisesta suosii kansanäänestystä Electoral Collegen sijaan. Tämä vuonna 6 tehty tutkimus tallentaa yleisen mielipiteen vain vuosi vuoden 10 presidentinvaalien jälkeen. 

Sekä poliitikot että äänestäjät sitoutuvat pian vaalien jälkeen ja tuovat sen jälkeen mielipiteensä julkisuuteen.

Jotkut ovat jopa kääntyneet Internetin puoleen saadakseen tukea ja luoneet online-vetoomuksia, jotka jaetaan henkilöltä toiselle ja joissa on sähköinen allekirjoitus, joka edustaa yksilön tukea. MoveOn.org-sivustolla on tällä hetkellä vetoomuksia, joissa on lähes 550,000 XNUMX allekirjoitusta, ja vetoomuksen kirjoittaja Michael Baer toteaa, että sen tarkoituksena on  "muuttaa perustuslakia niin, että vaalikollegio lakkautetaan. Presidentinvaalit järjestetään kansanäänestyksellä". DailyKos.com-sivustolla on toinen vetoomus, jossa lähes 800,000 XNUMX ihmistä kannattaa kansanäänestystä ratkaisevana tekijänä.

Mahdolliset vaikutukset 

Vaikka jotkut katsovat, että vaalikollegio heikentää kansanäänestyksen voimaa, tässä järjestelmässä on muita puutteita, jotka lisäävät sen epäsuosiota. 

Nämä olivat ensimmäiset vaalit, joissa täytin äänestämisen ikärajan. Olin aina tiennyt, mikä vaalikollegio on, mutta koska en ollut koskaan aiemmin äänestänyt, minun ei ollut vielä tuntenut vahvasti sen puolesta tai vastaan. 

Äänestin myöhään illalla, ainoa kerta, kun useimmat muut kiireiset opiskelijat pääsivät myös äänestämään. Kuulin joidenkin ikätovereideni takanani jonossa sanovan, että he tunsivat, että heidän äänillään ei tässä vaiheessa ollut juurikaan merkitystä. Kun New Yorkin osavaltiomme perinteisesti äänestää demokraattien ehdokasta, ikätoverini valittivat, että he ennustivat viime hetken äänestyksemme olevan minimaalisia. He valittivat, että suurin osa New Yorkin äänistä oli annettu tähän mennessä, ja koska Electoral College rajoittaa kunkin osavaltion ennalta määrättyyn valitsijaäänien määrään, oli liian myöhäistä illalla, jotta äänemme vaikuttaisivat tai kumosivat tuloksen.

New Yorkin äänestyspaikat olisivat vielä auki vielä puoli tuntia tuolloin, mutta se on totta – Electoral College tarjoaa rajan äänestäjille – kun tarpeeksi ääniä on annettu, osavaltio on päättänyt, ketä sen äänestäjät äänestävät, ja loput äänestäjistä. tulevat äänet ovat suhteellisen vähäpätöisiä. Äänestykset ovat kuitenkin aktiivisia ennalta määrättyyn aikaan, usein klo 9 asti, eli ihmiset voivat jatkaa äänestämistä riippumatta siitä, onko osavaltio jo päättänyt, mitä ehdokasta sen äänestäjät kannattavat.

Jos tämä malli vaikuttaa pieniin opiskelijoiden ryhmiin, se vaikuttaa varmasti myös suurempiin ryhmiin - kaupunkeihin ja osavaltioihin, jotka ovat täynnä äänestäjiä, jotka ajattelevat samalla tavalla. Kun ihmiset oppivat, että heidän äänensä saatetaan huomioida hyvin vähän presidentin päätöksessä, he edellyttyvät uskomaan, että heidän äänensä ovat mitättömät, ja he eivät halua äänestää tulevissa vaaleissa.